Vieraskynä

Kun Mikko Rantanen teki kolme maalia

Olin 4.11.2022 katsomassa Tampereella NHL-ottelua Colorado Avelanche-Columbus BlueJackets. Loistava ottelu, sopivasti jännitystä ja Mikko Rantanen teki hat trickin. Hyvin vaikuttavaa oli nähdä ja kokea, miten tuollainen ottelu toteutetaan amerikkalaiseen tyyliin.

Mutta. Reilun kahden ja puolen tunnin aikana uuvuin kehollisesti. Jonottamista sisälle, jonottamista tauolla wc:hen, jonottamista ulos. 12 000 ihmisen kokonaisuus on kuin koko ajan omalla ihollani. Keho oli ylivirittyneessä tilassa ja ottelun jälkeen nukuin todella huonosti.

Ylivirittymiskokemukseni on esimerkki kehotietoisuudestani ja sen kehittymisestä ja tarkentumisesta vuoden 2022 aikana.

 

Olen osallistunut ”Kotona kehossa” -valmennukseen

Tämä kymmenen kuukauden mittainen koulutus on syventänyt siis kehotietoisuuttani, monipuolistanut itsetuntemustani ja se on myös vahvistanut stressin sietämisen kykyäni. Erittelen seuraavaksi tarkemmin, millaisia kehollisuuskokemuksia olen alkanut selkeämmin tunnistamaan itsessäni tämän koulutuksen myötä.

Baletin lumoa

Ehkä selkein vaikutus on ollut oman liikkeen tunnistaminen ja omien rajojen laajentaminen. Olen kokenut tätä musiikin avulla. Tällaisia harjoituksia on sisältynyt koulutukseen kotitehtävien muodossa. Musiikki voi olla mitä vain. Se edesauttaa kehollisen liikkeen aktivoitumista. Liike voi olla tanssillista tai se voi olla meditatiivista, lähes pysähtyneisyyttä.

Joitakin viikkoja sitten olin Tallinnassa ja olin Estonia teatterissa katsomassa balettia. Sen koreografia oli tehty Pjotr Tšaikovskin sävellyksiin. Esitys lumosi minut. 

Entisessä elämässäni olen varmaankin ollut balettitanssija. Ehkä aloitan aikuisbaletin harrastamisen tai jonkin muun vastaavan, joka tuo uusia kehollisia kokemuksia ja myös oppimista.

Kehotietoista syömistä

Viimeisen kymmenen vuoden aikana ravintoni on muuttunut hyvinkin paljon. Äärityyppi en ole koskaan ollut, mutta nykyisin ravintoni on varsin kasvisruokapainotteista. Oleellinen uusi havainto koulutusvuoden kuluessa on ollut se, että tunnistan aiempaa selkeämmin kylläisyyden tunteen. Edellä mainitun Tallinnan matkani hotellin aamiaisella tämä konkretisoitui. Miksi syödä enempää kuin tarvitsee, ei edes sinänsä loistavan hotelliaamiaisen äärellä.

Toisaalta olen myös tehnyt selkeämpiä havaintoja siitä, millainen ravinto ei minulle sovi. Elimistö ei siis ota jotakin vastaan. Tämä on äärimmäisen tärkeää oman kehonsa lukutaitoa. Kehomme myös muuttuu ja solut uusiutuvat. Eli kehoni on tottunut terveellisempään ja energiasisältöisempään ravintoon. Keho viestii: ”ei tätä” ja ”tämä nyt riittää”.

Tietoista polskuttelua suolammessa

Keskikesällä olin vaeltelemassa Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa. Sen suoalueen keskellä on Kauhalammi. Ilma oli mitä parhain ja iltapäivän suoalueen lämpö houkutti minua uimaan tuohon lampeen. Kokemus oli mieleenpainuva ja se on jäänyt kehoni muistiin. Se on jonkinlaista kaipausta tuohon lampeen. Suolammen humuspitoisuus tuotti kehollisen kokemuksen, joka ei ole oikein sanallistettavissa. Keholliset kokemukset voivatkin olla juuri tällaisia, eräänlaista hiljaista tietoa.

Uintihetkeni on myös esimerkki kehon ja ulkoisen todellisuuden, jonkin objektin, kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta ja kokemuksen muodostumisesta. Voin tehdä tarkempia havaintoja, miten kehoni ”puhuu” jonkin itseni ulkopuolella olevan kanssa. Se voi olla siis uintia järvessä, puun halailua, käpy tai kivi kädellä, tuulen henkäys kasvoilla tai kosketus toisen kanssa. Tällaiset havaitsemiset ja ”keskustelut” auttavat myös mieltämme rauhoittumaan. Tulemme tietoisesti läsnäoleviksi, kun
huomiomme kiinnittyy kehollisen yhteyden kokemiseen.

Kehotietoisen vaeltajan mieli

Tuntuu, että ”Kotona kehossa” -koulutuksen myötä kehoni vapautuu koko ajan uusiin ja yllättäviinkin kokemuksiin. Keho on avoin, uskalias, leikkisä.

Metaforisesti kyse on kuin vaeltamisesta. Suosikkifilosofini Albert Kitzler on todennut, että vaeltaminen rikastuttaa elämäämme ja muuttaa meitä ihmisinä tuottaessaan uudenlaista tietoa itsestä ja olemassaolosta.

Vaeltaminen on kehotietoista ja kehotietoisuus on vaeltamista, kun aistimuksemme avautuvat uudelle uteliaana. Se on samalla oman kehotarinan punaisen langan selkiintymistä sekavasta lankakerästä oivalluksien kirkkauteen eteen- ja taaksepäin.

Hannu Sirkkilä, aikuiskouluttaja, työnohjaaja, tietokirjailija. Valmentamo Portti,  https://www.valmentamoportti.fi/