Valmistelin hiljattain koulutuspäivää ”Kehotietoisuudesta tukea kohtaamiseen ja hyvinvointiin”. Jäin miettimään asiaa tarkemmin. Mikä tekee kehotietoisesta kohtaamisesta niin erityisen ja merkityksellisen?

Ensiksi on tärkeä hahmottaa, mitä kehotietoisuudella tarkoitetaan.

Sanaa käytetään eri merkityksissä. Kehotietoisuudella voidaan tarkoittaa esimerkiksi kognitiivista kehon toiminnan hahmottamista ja siten hyvinvoinnista huolehtimista. On aivan eri asia, kun ihmisellä on aistiva yhteys oman kehon tuntemuksiin ja tunteisiin juuri nyt. Ja erityisesti aistiva yhteys miellyttäviin, helposti huomaamattomiksi jääviin kehotuntemuksiin – ei siis ainoastaan tietoisuus kivusta, tuskasta tai vaikkapa jähmettävästä ahdistuksesta. Aistiva yhteys vienoihin, hienovaraisiin tuntemuksiin tarkoittaa myös välitöntä yhteyttä omaan herkkyyteen. Kykyyn olla hienoviritteisesti tunteva, ei vain ajatteleva ihminen. Se on myös aistiyhteyttä elämän voimaan, omaan ytimeen, sydämeen ja sieluun.

Haluatko kokeilla, onnistuuko tämä sinulta juuri nyt?

Sulje hetkeksi silmäsi ja käännä huomiosi oman kehosi aistimuksiin. Löydätkö hienovaraisesti miellyttävältä tuntuvan kohdan kehostasi? Pystytkö asettamaan kätesi tähän kohtaan? Jos tällainen kohta löytyi, voit kutsua sitä huomiosi ankkuriksi. Jos et löytänyt – ei huolta. Esimerkiksi kuormittuneena ja stressantuneena tämä harjoitus ei useinkaan onnistu. Toiset tarvitsevat tämän harjoittelua vaikkapa kokeneen ohjaajan avustuksella.

Aistimisen avulla voit katkaista turhan ajattelun ja ymmärtämisen. Voit vain olla läsnä, tässä ja nyt. Vaikka huomiosi välillä vaeltaisi ajattelun poluille tai keskittyisit intensiivisesti kuuntelemaan, voit helposti palauttaa huomiosi ankkurikohtaan kehossasi. Näin voit myös olla unohtamatta itseäsi ja omaa hyvinvointiasi.

Yhteys itseen on avain aitouteen, rehellisyyteen ja luottamuksen rakentamiseen. Se avaa mahdollisuuden aitoon kohtaamiseen. Mitkään sanat eivät ole niin tärkeitä.

Läsnäolon laadulla on väliä.

Läsnäolo voi tarkoittaa, että seuraat toisen puhetta ja haluat empaattisesti ymmärtää häntä. Hyvä kysymys on, onko sinulla yhteys tuntevaan kehoosi ja ytimeesi, kun olet näin ”läsnä” toiselle?

Rosen-terapia -asiakkailtani kuulen usein, miten merkityksellistä on sanaton yhteys toiseen ihmiseen. Jotkut kertovat, että elämästä on mennyt vuosikymmeniä hukkaan, kun yhteyttä toiseen ihmiseen ei ole voinut kokea. Sitä ei ole kukaan tarjonnut.

Nälkä yhteyden kokemiseen voi olla valtava.

Oma sielu voi olla hukassa, kaukana, pirstaleina. Silloin yhteys ihmiseen, joka kohtaa sinut aistivalla läsnäolollaan, voi olla elämää muuttava kokemus. Rachel Naomi Remen on todennut, että läsnäolo ja aito kuuntelu avaa mahdollisuuden toisen ihmisen kodittomille osille löytää kotiin. Osille, jotka eivät ole tulleet nähdyiksi, jotka ovat olleet syystä tai toisesta kiellettyjä. Hän toteaa myös, että sydän ja sielu ovat kulttuurissamme liian usein kadoksissa.

Monet alkuperäiskansat uskovat, että sydän on silta taivaan ja maan välillä.

Kulttuuriantropologi Angels Arrien kuvaa tätä hyvin kirjassaan ”The Four Fold Way”. Alkuperäiskansojen ajattelussa nelikamarinen sydän on perusta kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Terve sydän on täysi, avoin, selkeä ja vahva. 

Alkuperäiskansojen viisautta on, että joka aamu olisi hyvä esittää itselleen kysymykset:

* Toiminko täydestä sydämestäni?
* Onko sydämeni avoin?
* Onko sydämeni selkeä?
* Onko sydämeni vahva?

Jos sydän ei ole täysi, teemme asioita velvollisuudesta tai kiltteydestä. Silloin olisi hyvä miettiä, miten muuttaa tilannetta.
Jos sydän on sulkeutunut, olemme peloissamme ja puolustuskannalla. Silloin olisi hyvä miettiä, mikä lisäisi turvallisuuden tunnetta.
Jos sydän ei ole selkeä, olemme hämillämme, epäileväisiä, häälyväisiä. Tällöin voi olla parempi odottaa kuin toimia.
Jos sydän ei ole vahva, emme uskalla ilmaista, mitä aidosti koemme, ajattelemme tai tunnemme. Vahvasydämisinä tunnemme, mikä on meille oikeasti merkityksellistä.

Tarvitsemme kokemuksia ja yhteyttä ihmisiin, joilla sydän on täysi, selkeä, vahva ja avoin – juuri nyt.

Tarvitsemme toinen toisiamme. Jotta myös oma sydämeni voisi voida hyvin ja tarjota turvapaikan kauniille, rakkaudelliselle sielulleni ja arvokkaille kohtaamisille.

Ehkäpä nämä ajatukset kuulostavat sinusta hienoilta, mutta kaukaisilta? Miten tuoda näitä hienoja laatuja omaan ehkäpä hektiseen, informaatiota täynnä olevaan arkeen? Vai koetko, että on jotenkin noloa puhua “sielusta” ja kohtaamisesta… että se ei kuulu small talkiin ja nykyaikaan?

Riitta Saarikko, 28.3.2023