Turvapaikkani on omassa kehossani. Se on kohta, johon voin kiinnittää huomioni ja vain aistia ilman ajatusta. Tuntea jotakin miellyttävää, ehkäpä pientä kihelmöintiä tai lämpöä. Tämä pieni harjoitus auttaa minua palaamaan läsnäolon tilaan. Olemaan läsnä itselleni ja toisille. Näkemään sydämelläni.

Turvapaikka on ankkurini, joka auttaa minua palaamaan tähän hetkeen. Se muistuttaa elämän yksinkertaisuudesta, vaikka ympärilläni tapahtuisi paljon ja informaatiovirta olisi viedä huomioni mennessään.

Olen enemmän – paljon enemmän – kuin ajatteleva, kuvitteleva ja tietävä mieleni. En ole koskaan valmis. Voin oppia joka päivä, joka hetki aistimaan elämää syvemmin ja hienovaraisemmin. Vain oman kehoni kautta voin aistia.

Kehollisten tuntemusteni arvostaminen ja aistiminen avaa sydäntäni empaattisempaan tapaan olla ja kohdata. Aistiminen on suoraa ja välitöntä, se ei tarkoita itsesääliä tai pelkoa, mikä minun on.

Voin aistia elämän itsessäni. Tuntea, kun on aika syödä, mikä riittää ja mikä on juuri nyt minulle hyväksi. Voin aistia, milloin kaipaan liikettä ja minkälaista liikettä. Tai milloin kehoni tarvitsee lepoa, rauhoittumista, oleilua luonnon tai rakkaani syleilyssä. Kaiken tämän voin toteuttaa hienovaraisesti, ilman suorittamista.

Kipu on signaali, joka huutaa huomiotani. Kivun kanssa olemiseen ei ole yksinkertaista ohjetta eikä vastausta. Usein se kertoo, että jollakin tavalla olen unohtanut itseni ja sivuuttanut omia luonnollisia tarpeitani.

Kohtaan ja haluan kohdata minussa heräävät tunteet. Kuulla niiden viestin, sivuuttamatta. Saatan tarvita tähän toista ihmistä – vain olemaan kanssani, kuulemaan ja näkemään minut minuna. Ilman, että hän arvioi tai luulee tietävänsä, mikä minun on tai millainen olen. Haluan nähdä, kuulla ja kohdata myös sinut samalla tavalla.

Arvostan ikääntyvää, muuttuvaa kehoani ja sen tarpeita. Syntyminen ja kuolema, elämän syklisyys elää minussa monella tavalla. Sen kautta voin tuntea olevani osa suurempaa kokonaisuutta, maata, aurinkoa ja tähtiä.

En yritä olla kukaan toinen. Vain minä, pienen pienenä osasena maailmankaikkeuden ihmeessä. Kotiin kehooni on aina hyvä palata.

Riitta Saarikko 2.3.2023