Työnohjaajan tietopankki – facebook ryhmästä alkoi muutaman työnohjaajan zoom-tapaamiset ja yhteinen pohdinta, miten kehollisia menetelmiä käytetään työnohjauksessa. Miia Toikka oli tapaamisten käynnistäjä, sillä hän halusi perustaa kehollisia menetelmiä hyödyntävistä työnohjaajista verto-ryhmän työnohjauksen työnohjaukseen.
Kokosin tähän blogiin muutamia ajatuksia, mitä keholliset menetelmät työnohjauksessa voivat olla ja minkälaisia asioita nousi esiin, kun kahdeksan työnohjaajaa kokoontui kehollisuuden äärelle.
Kehollisten kokemusten huomioiminen avaa uusia mahdollisuuksia työnohjauksessa. Se tavoittaa inhimillisessä kokemuksessa puolia, joihin sanat ja käsitteellinen tietoisuus eivät yllä. Innostus ja kiinnostus kehollisten menetelmien soveltamiseen työnohjauksessa on lisääntynyt. Myös asiakkaat saattavat etsiä erityisesti kehollisia menetelmiä käyttäviä työnohjaajia. Sama lisääntyvä kiinnostus kehollisuuteen näkyy yleensäkin yhteiskunnassa esimerkiksi keho-mieli -liikuntalajien suosiona ja myös terapiatyössä.
Mitä keholliset interventiot voivat tuoda työnohjaukseen?
Yksinkertaisimmillaan kehollinen interventio voi olla työnohjattavan stressireaktioiden rauhoittamista ja turvallisuuden tunteen vahvistamista. Stressireaktiot taistele-pakene ja jähmettymisreaktio haittaavat yhteistyökykyä, ongelmanratkaisua ja luovuutta. Kehon ja hermoston rauhoittuminen tarkoittaa myös mielen hiljentymistä ja parempaa keskittymiskykyä työnohjaustilanteessa.
Rauhoittumiseen ohjaavia interventiota tarjoavat mm. mindfulness-, hengitys- tai liikeharjoitukset, esimerkiksi erilaiset jooga-harjoitteet.
Kehollinen harjoitus on aina vapaaehtoinen. Sen voi milloin tahansa keskeyttää, jos se ei mistä hyvänsä syystä tunnu itselle juuri nyt sopivalta.
Rauhoittavissa harjoituksissa ohjattava saa hetken aikaa hengähtää ja kääntää huomiota oman kehon tuntemuksiin. Samalla hän voi tulla tietoiseksi kehollisista jännitystiloista ja antaa tilaa kehon rentoutumiselle. Tämä auttaa häntä asettumaan vahvempaan henkiseen läsnäoloon työnohjaustilanteessa. Kun ryhmä tekee harjoituksen yhdessä, jäsenet vaikuttavat toinen toisiinsa mm. peilisolumekanismin välityksellä. Näin yhteinen ilmapiiri voi rauhoittua ja tuntua miellyttävämmältä.
Kehollisten interventioiden avulla voidaan avata myös käsiteltävää ilmiötä. Työnohjaaja saattaa vaikkapa kysyä, minkälaisia reaktioita ohjattavat huomaavat omassa kehossaan, kun he virittyvät käsiteltävään asiaan. Minkälaista toimintavalmiutta omassa kehossa herää? Tuntuuko jännitystä tai kireyttä? Mitä tapahtuu omassa hengityksessä? Kehollisten reaktioiden huomioiminen saattaa avata käsiteltävän asian herättämiä tuntemuksia, tunteita ja taustalla olevia tarpeita.
Erilaisten ilmiöiden tarkastelussa voidaan soveltaa myös terapeuttisen työskentelyn interventioita. Tällaiset interventiot voivat olla peräisin esimerkiksi tanssi- ja liiketerapiasta. Omassa työnohjauksessani sovellan Essential Motion -liiketyöskentelyn tai psykomotorisen Pesso Boyden terapian (PBSP) välineitä. Nämä ovat vain esimerkkejä monista eri kehollisista menetelmistä, joihin yksittäinen työnohjaaja saattaa olla perehtynyt harrastuksensa tai muun ammatillisen osaamisensa kautta.
Sovellettavien menetelmien taustalla on usein teoreettista ymmärrystä liikekielestä, kehollisesta ilmaisusta tai ilmaisusta pidättäytymisestä. Kehollisilla harjoitteilla voidaan tutkia myös kontaktia ja etäisyyttä toisiin ihmisiin sekä avata, millaisia tunteita ja asenteita kohtaamisiin tai vaikkapa yhteistyöhön liittyy. Ohjattava voidaan myös kehollisesti ohjata eläytymään esimerkiksi omien asiakkaidensa keholliseen ilmaisuun. Tätä kautta ohjattava voi löytää uudenlaisia näkökulmia ja empatiaa omien asiakkaidensa käyttäytymistä kohtaan.
Työnohjaajan kokemus
Tällä hetkellä työnohjaajilla on hyvin erilaisista taustoista peräisin olevia valmiuksia kehollisten välineiden käyttämiseen. Työnohjaajakoulutuksissa ei välttämättä ole lainkaan opetusta kehollisista menetelmistä. Uutta on keho-orientoitunut työnohjaajakoulutus, jota Reetta Jokinen ja Tanja Pihlaja ovat tänä vuonna käynnistämässä Jyväskylässä.
Oleellista on, että työnohjaaja tiedostaa oman osaamisen mahdollisuudet ja myös mitä riskejä kehollisiin interventioihin liittyy. Keholliset harjoitteet eivät ole kikkoja, joita voi ilman tarkempaa reflektointia soveltaa toisille. Ennen harjoitusten soveltamista on hyvä tiedostaa ohjattavien valmius keholliseen työskentelyyn ja esimerkiksi työryhmän tai -yhteisön sosiaaliset normit.
Myös työnohjaajan omakohtainen kokemus on tärkeää, sillä näin hän itsensä kautta tietää, minkälaista on laittaa ns. itsensä peliin ja olla ohjattavana. Ohjaajan taito säilyttää oma kehollinen läsnäolo tukee turvallisuuden ilmapiiriä. Kehollisen läsnäolo vaatii ohjaajalta harjoittelua, sillä käsitteellisessä tietoisuudessa oleminen on nykykulttuurissa tuttua ja tavallista. Käsitteellisen tietoisuuden ja kehotietoisuuden eroa ei välttämättä edes ymmärrä, jos asiaan ei ole paneutunut.
Mitä on syytä huomioida ennen kehollisten interventioden soveltamista?
Keholliset jännitystilat voivat olla osa psykologista suojamekanismia. Keho voi kantaa asioita ja kokemuksia, joita mieli ei ole kyennyt kohtaamaan ja käsittelemään. Kehollisissa interventioissa ihminen voi kokea tulevansa liian paljaaksi itselleen. Hän voi myös kokea menettävänsä jotakin suojastaan suhteessa toisiin, jos aitoja kokemuksia sanoitetaan ryhmätilanteessa.
Työnohjaus ei ole terapiaa. Keskinäinen sopimus työskentelyn tavoitteista on työnohjaajan hyvä pitää mielessä ja nostaa tarkasteluun, jos kehollinen interventio nostaa esiin terapiatyöskentelyn tarpeen.
Kehollisten interventioiden kanssa traumasensitiivisyys on oleellista. Jokaisella tulee olla halutessaan lupa ja ohjaajan luoda turvallinen tila kieltäytyä asioiden kehollisesta tarkastelusta. Erityisesti ryhmätilanteissa tämä on tärkeää sanoittaa ääneen, koska sosiaalinen paine ryhmässä voi saada ohjattavan ylittämään omia rajojaan.
Keholliset interventiot saattavat nostaa ohjattavissa esiin yllättävästi tunteita. Itku ja nauru saattavat tulla esiin odottamatta. Tunnevyöry voi yllättää kokijan varsinkin, jos keholliset interventiot eivät hänelle ole ennestään tuttuja. Työyhteisöissä tunteiden ilmaisulle voi olla sanoittamattomia sääntöjä. Työnohjaajan on syytä olla herkillä, että ketään ei nolattaisi tai häpeä ei lukitsisi työnohjausprosessia jatkossa.
Turvallista, sallivaa tilaa erilaisille tunteille ja kohdatuksi tulemisen ilmapiiriä on työnohjaajan syytä tunnustella ja vahvistaa.
Oleellista siis on, että työnohjaaja tiedostaa, mitä harjoitus saattaa ihmisessä avata ja miten hän voi toimia, että kokemuksesta tulee ohjattaville yllättävissäkin reaktiossa turvallinen ja luottamus työnohjaajaan ja työnohjausprosessiin säilyy.
Ohjattava saattaa olla kovinkin kiinnostunut kehollisista interventiosta, mutta hänellä ei välttämättä ole käsitystä, miten syvällisiä keholliset harjoitukset voivat olla. Työnohjaajan on syytä tutustuttaa ohjattava pienin ja sopivin askelin kehollisiin interventioihin. Jos esimerkiksi työnohjausryhmässä kehollinen työskentely on osalle tuttua, tukee se yleensä ryhmän kokemattomien jäsenten uskallusta kokeilla kehollisia harjoitteita.
Kehollinen työnohjaus sisältää monenlaisia lähtökohtia ja sovelluksia
Kun työnohjaajakollegoideni kanssa keskustelimme kehollisista menetelmistä työnohjauksessa, asian monimuotoisuus ja -tahoisuus nousivat esiin. Työnohjaajien asiakaskunta toimii hyvin erilaisilla aloilla ja tehtävissä. Joillakin aloilla sijaistraumatisoitumisen ja myötätuntouupumuksen riski on erityisen iso. Asiakkaan työ ja kuormitustaso vaikuttavat valittaviin menetelmiin. Toinen asia on työnohjaajien erilaiset tulokulmat ja kokemus kehollisista menetelmistä. Kolmas tekijä on työnohjaajan muu työote, joka voi olla esimerkiksi ratkaisukeskeinen tai psykodynaaminen.
Parhaimmillaan keholliset interventiot ovat iso tuki työnohjauksessa.
Kehollisten menetelmien soveltamisesta oli inspiroivaa keskustella kollegojen kanssa, sillä reflektiivinen työote ja halu aidosti ja avoimesti ihmetellä on meille työnohjaajille yhteistä. Jatketaan ihmettelyä, annetaan keskinäisille erilaisuuksillemme tilaa ja tuetaan toinen toisiamme tärkeässä työssä!
- Riitta Saarikko 2.5.2021