Itsen rakastamisesta

Psykologi Gay Hendricks on todennut, että jos ihmisen olisi valittava vain yksi asia, jonka hän voisi tehdä oman itsensä ja hyvinvointinsa puolesta, suosittelisi hän ehdottomasti itsen rakastamisen taidon opettelua. Jotkut ihmiset kavahtavat sanoja ”itsen rakastaminen”. Se on liikaa, mahdotonta tai itsekästä. Voit hyvin korvata tämän sanalla ”itsemyötätunto”, jos se on sinun helpompi ottaa vastaan.

Itsemyötätunnon/ itsen rakastamisen harjoitus voi olla asia, jolla voit vaikuttaa onnellisuuteesi ja elämääsi enemmän kuin minkään muun harjoituksen avulla. Saatat sekoittaa itsen rakastamisen kliseiseen positiiviseen ajatteluun. Tässä kuvailemani harjoitus ei kuitenkaan tarkoita ikävien asioiden sivuuttamista eikä positiivisuuden päälle liimausta. Ideana on nähdä todellisuus sellaisena kuin se näyttäytyy. Tarjota rakkautta ilman, että mitään pitäisi olla toisin. Tämä on hyvin käytännöllinen harjoitus; kyse ei ole euforiasta eikä idealismista.

Kehon ja mielen yhteyden kehittämisessä itsen rakastaminen on oikeastaan yksi tärkeimmistä avaimista! Jos sisäinen kriitikkosi arvostelee kehoasi, peittää se alleen kehosi hienovaraiset viestit.  Kriitikko seisoo portinvartijana. Rakkautta tarvitsee myös sisäinen kriitikko.

Mitä rakkaus oikeastaan on?

Ajattele hetki jotakuta ihmistä, jota rakastat tai olet rakastanut ilman ehtoja. Tai onko jokin tekeminen, lemmikkieläin tai asia, joka herättää pyyteettömän rakkautesi? Voit myös mielessäsi palata tilanteeseen, jossa olet joskus kokenut rakkautta. Jos et saa kiinni näin rakkauden kokemuksesta, kuvittele mielessäsi ihanin tunnelma, jonka voit tavoittaa.

Seisahdu sitten aistimaan, mitä sinussa ja kehossasi tapahtuu, kun virityt rakkauden tunnelmaan. Ehkä tuntemus alkaa rintakehästä laajenevana tilan tuntuna ja lämpönä? Tai näetkö silmät suljettuina kauniita värejä? Aisti avoimella uteliaisuudella. Yksi esimerkki itsen rakastamisen harjoituksista on, että ensin aktivoit näin rakkauden kokemuksen kehossasi. Tämän jälkeen suuntaat juuri tätä tunnelmaa itsesi ja persoonasi osille, jotka tarvitsevat rakkautta. Yksinkertaista ja tehokasta! Vain vastustus voi tuoda haastetta.

Itsen rakastamisessa on usein kyse siitä, että havaitsee jotakin, josta ei pidä, inhoaa tai vihaa sitä. Haluaisit unohtaa tai vaan päästä siitä eroon. Ensimmäinen askel on antaa rakkautta juuri tälle asialle, ja myös sen herättämälle ikävälle tunteelle. Ongelmanamme vain on, että emme haluaisi tehdä näin, koska herännyt tunne ohjaa meitä toiseen suuntaan. Tärkeätä on muistaa, että rakkaus antaa tilaa kokea sallivasti kaikenlaiset tunteet. Kun kokemus saa luonnollisesti virrata, jotakin muuttuu. Vastustus sulkee ja jumittaa meitä asioihin, joista haluaisimme irrottautua.

Itsen rakastamiseen liittyy kokemus, että omassa itsessä on rajaton rakkauden lähde. Rakkautta ei tarvitse etsiä itsen ulkopuolelta. Rakkautta voi säteillä, omaan sisäiseen rakkauteensa voi olla yhteydessä. Tämä on huikea oivallus myös parisuhteessa tai yleensäkin aikuisissa ihmissuhteissa. Kun minä olen yhteydessä omaan rakkauteeni, voin nähdä sinussa olevan eheyden, kohdata sinut, hyväksyä sinut sellaisena kuin sinä olet. Voimme kohdata rakkaudessa, mutta en vaadi enkä odota sinulta mitään – edes rakkautta.

Miksi itsen rakastaminen on niin vaikeaa?

Usein sorrumme ajattelemaan, että jonkin pitäisi olla toisin, että voisimme rakastaa. Ehkä koet, että sinun pitäisi olla laihempi, kauniimpi, menestyneempi tai mitä muuta hyvänsä, jotta olisit rakkauden arvoinen tai rakastettava. Jollakin tavalla olemme alkaneet pitää totena, että juuri tämmöisenä meissä on jotakin perustavanlaatuista vikaa. 

Virheelliset ajatusmallit syntyvät meissä monesti jo hyvin pieninä. Olemme saattaneet syntyä epätoivottuina lapsina tai vanhempamme vaikkapa suuttuessaan ovat saattaneet kertoa, että meissä on jotakin väärin. Lapset oppivat myös, että itsessä on jotakin vikaa, jos ilmaisee tiettyjä tunteita. Ympäristön voi olla vaikea kohdata hyväksyvästi ja tukien esimerkiksi lapsen seksuaalisuutta, vihaa, surua tai pelkoa. Myös sukupolvelta toiselle siirtyvät uskomukset voivat olla mitätöiviä.

Jos olemme alkaneet uskoa olevamme epärakastettavia juuri sellaisina kuin olemme, itsen rakastaminen herättää monesti paljon vastustusta. Vastustus on aivan tavallista, kun teet tässä ehdotettua harjoitusta tai jotakin muunnelmaa siitä! Itseä rakastamalla haastamme tuttua tapaamme olla olemassa. Vastustus haluaa pitää meidät turvassa. Muista, että vastustuskin kaipaa rakkautta, ja vastustus voi olla monikerroksista! Se voi tuntua kehollisena epämukavuutena, kipuna, kieltävinä ajatuksina tai ajatuksesi voi harhaantua muualle kesken harjoituksen, voit muuttua poissaolevaksi tai nukahtaa. 

Omien tunteiden ja kokemusten vastustus vie energiaa ja aiheuttaa paljon kipua ja tuskaa. Voimme esimerkiksi ajatella, että kärsimyksemme syy on itsemme ulkopuolella, voimme syyttää jumalaa, elämää, toisia ihmisiä, äitiä, isää… mitä hyvänsä. Saatamme tehdä mitä hyvänsä, että meidän ei tarvitsisi katsoa itseemme, sillä silloin joudumme kohtaamaan omat tunteet, pelot ja kivun. Omien tunteiden kohtaaminen voi olla mitä pelottavinta, jos siihen ei ole itsessä toimivia välineitä. Tällöin niitä on hyvä lähteä kehittämään ja etsiä apua. 

Käsitys itserakkaudesta voi olla myös itsen rakastamisen esteenä. ”Itserakkaus” kielteisenä asiana tarkoittaa, että yrittää herättää toisissa ihmisissä huomiota, että saisi heiltä jotakin, näyttäisi heidän silmissään joltakin: kadehdittavalta, pätevältä, hyvältä tai rakastettavalta.

Rajatonta voimaa ja turvallisia rajoja

Rakkaus on kaiken hyväksyvää, sallivaa ja anteeksiantavaa. Se on voima, joka voi sulkea sisäänsä kriittisimmänkin äänen, hankalimmankin tunteen ja ristiriidan. Usein vain emme ole tottuneet käyttämään tätä – voisi jopa sanoa – maagista voimaa! Näyttää enemmänkin siltä, että teemme kaikkemme, että meidän ei tarvitsisi löytää rakkautta itsessämme, vaikka toisaalta juuri rakkautta eniten janoamme. Olemme tottuneempia kritisoimaan ja häpeämään itseämme tai etsimään rakkautta itsemme ulkopuolelta. Rakkaus on kuitenkin aina löydettävissä meistä itsestämme. Sanotaan, että loppujen lopuksi elämässä on kysymys juuri tästä: rakkauden oppimisesta. Niin kliseiseltä kuin se voikin tuntua!

Rakkaus on rajatonta. Mutta rakkauteen kuuluu myös kyky tehdä rajat, jotta pysyisimme uskollisina omalle ytimelle ja korkeimmille päämäärillemme. Rakkautta on myös, että seuraat uskollisesti sitä, minkä oikeasti koet merkitykselliseksi. Näin rajat eivät riipu tahdonvoimasta, vaan ne nojaavat syvempään tietoisuuteen, sisäiseen motivaatioon ja läsnäoloon. Ne luovat luonnollista turvaa olla olemassa omanlaisellaan elämänpolulla. 

 

LUE HELMIKUUN 2020 UUTISKIRJE JA AJANKOHTAISET TAPAHTUMAT

ETUSIVULLE

 

error20
Tweet 20