Kehityksellinen trauma: Miksi oikeaan ikään rakennettu korjaava kokemus toimiin niin syvästi?

Kehityksellinen trauma ei elä vain muistoissa tai ajatuksissa.

Se näkyy tavassa, jolla hermosto reagoi, keho jännittyy ja ihmissuhteissa syntyy turvattomuutta. Siksi traumareaktiot eivät muutu pelkällä ymmärtämisellä. PBSP-terapiassa keskeistä on oikeaan kehitysvaiheeseen rakennettu korjaava kokemus, joka auttaa hermostoa oppimaan uudenlaista turvallisuutta ja yhteyttä.

Moni traumatyötä tekevä ammattilainen tunnistaa tilanteen, jossa asiakas ymmärtää itseään hyvin. Hän osaa sanoittaa historiaansa, tunnistaa traumansa vaikutuksia ja tiedostaa reaktionsa.

Silti jokin ei muutu. Samat ihmissuhdehaasteet toistuvat. Turvattomuus aktivoituu nopeasti. Keho reagoi kuin vaara olisi yhä läsnä.

Tämä johtuu siitä, että trauma ei ole vain muisto menneisyydestä. Trauma on myös hermoston oppima tapa olla maailmassa.

Hermosto oppii kokemuksista. Jos ihminen on jäänyt yksin, tullut väärin kohdatuksi tai joutunut jatkuvasti sopeutumaan turvattomuuteen, keho alkaa pitää tätä normaalina.

Siksi ymmärtäminen tai traumaan liittyvien tunteiden kohtaaminen ei aina riitä muuttamaan syvimpiä reaktiomalleja.

Miksi traumatyössä tarvitaan uusia korjaavia kokemuksia?

PBSP-terapiassa (Pesso Boyden System Psychomotor) ajatellaan, että ihminen tarvitsee muutokseen muutakin kuin oireiden helpottumista tai tunteiden purkamista.

Hän tarvitsee uuden kokemuksen.

Trauma syntyy, kun kokemus ylittää ihmisen kyvyn käsitellä sitä yksin. Kehityksellisestä traumasta puhutaan, kun perustavalaatuisiin kehityksellisiin tarpeisiin ei vastata oikea-aikaisesti tärkeissä kiintymys- ja ihmissuhteissa. Kehitykselliset perustarpeet voidaan jaotella esimerkiksi näin:

• turvallinen paikka
• hoiva ja huolenpito
• kannattelu ja tuki
• suojelu
• rajat

Kun näissä kokemuksissa on puutteita, ihminen joutuu rakentamaan selviytymiskeinoja niiden tilalle. Aikuisuudessa nämä selviytymiskeinot voivat näkyä esimerkiksi:

• yli- tai alivireytenä
• miellyttämisenä
• häpeänä tai syyllisyytenä
• arvottomuuden tunteina
• jatkuvana varuillaan olona  
• dissosiaationa

PBSP:n keskeinen oivallus on, että hermosto tarvitsee myös uudenlaisen kokemuksen siitä, mitä olisi pitänyt tapahtua.

Ei siksi, että menneisyys haluttaisiin kieltää. Vaan siksi, että hermosto saisi tärkeitä puuttuvia kokemuksia, jotka rakentavat aitoa minuutta.

Kehityksellinen trauma vaikuttaa eri tavoin eri ikävaiheissa

Nykyinen neurotieteellinen ymmärrys kertoo, että ihmisaivot ovat kehitykseltään valmiita autonomiseen aikuisuuteen vasta noin 25 vuotiaina. Ikään liittyvästä kehitysvaiheesta riippuu, miten herkkä ja vastaanottavainen hermosto on erilaisille kokemuksille.

Siksi haitalliset kokemukset vaikuttavat eri tavoin riippuen siitä, minkä ikäisenä ihminen niille altistuu.

Tämän vuoksi myös korjaavan kokemuksen täytyy kohdistua oikeaan kehitysvaiheeseen. Juuri tämä tekee PBSP-työskentelystä niin vaikuttavaa.

PBSP:ssa ei rakenneta mitä tahansa “positiivista mielikuvaa”, vaan hyvin tarkasti juuri sen ikäkauden tarpeisiin vastaava uusi kokemus.

Kun asiakas saa symbolisesti vastaanottaa juuri sen, mitä tietyn ikäisenä olisi tarvinnut,  tunnistaa hän kokemuksen syvästi merkitykselliseksi. Kehossa syntyy välitön helpotuksen, turvallisuuden ja järjestymisen tunne.

Miten korjaava kokemus muuttaa hermoston reagointia?

PBSP-terapiassa rakennetaan symbolisesti uusi, korjaava muisto siihen kohtaan elämässä, jossa asiakas olisi tarvinnut jotakin olennaista.

PBSP-työskentelyssä tutkitaan siis sitä, miten elämä olisi voinut rakentua toisin, jos tärkeisiin tarpeisiin olisi vastattu oikealla tavalla turvallisissa ihmissuhteissa.

 Kun uusi kokemus rakennetaan tunnetasolla uskottavasti, hermosto reagoi siihen usein välittömästi:

• hengitys syvenee
• keho rentoutuu
• turvan tunne vahvistuu
• sisäinen kuormitus vähenee

Vanha traumaattinen muisto ei katoa. Mutta sen rinnalle syntyy uusi kehollinen kokemus siitä, että syvä perustarve tulee viimein kohdatuksi oikealla tavalla.

Tämä on ratkaisevaa, koska ilman uusia kokemuksia ihminen jää helposti rakentamaan identiteettiään puutteen ja selviytymisen ympärille.

PBSP:n tavoitteena ei ole vain auttaa ihmistä selviytymään elämästä, vaan auttaa häntä kokemaan enemmän merkityksellisyyttä, elävyyttä, turvallisuutta ja yhteyttä.

Miksi PBSP-terapia suojaa myös terapeuttista suhdetta?

PBSP:n yksi merkittävimmistä vahvuuksista liittyy terapeuttiseen suhteeseen.

Monessa terapiamuodossa korjaava kokemus rakentuu vahvasti suhteessa terapeuttiin. Tämä voi olla hyvin vaikuttavaa, mutta myös kuormittavaa sekä asiakkaalle että terapeutille.

Erityisesti kehityksellisen trauman kohdalla asiakkaan kiintymystarpeet voivat aktivoitua voimakkaasti:

• tarve tulla pelastetuksi
• riippuvuus
• voimakkaat transferenssit
• hylätyksi tulemisen pelko
• häpeä omista tarpeista

PBSP:ssa terapeuttia ei aseteta asiakkaan ideaaliksi kiintymyshahmoksi.

Sen sijaan korjaavat kokemukset rakennetaan symbolisten ideaalisten henkilöiden avulla. Asiakas saa vastaanottaa tarvitsemansa kokemukset suhteessa näihin hahmoihin — ei suhteessa terapeuttiin itseensä.

Tämä on terapeutin työhyvinvointia merkittävästi suojaava tekijä.

Kun terapeutin ei tarvitse kantaa asiakkaan kaikkia kiintymyksellisiä tarpeita, työskentely pysyy usein selkeämpänä ja turvallisempana

Asiakas voi:

• työstää tarvitsevuuttaan ilman voimakasta häpeää
• vastaanottaa hoivaavia kokemuksia turvallisemmin
• säilyä aikuisena suhteessa terapeuttiin
• rakentaa tervettä erillisyyttä

Samalla terapeutin kuormitus vähenee.

Tämä on tärkeää erityisesti niille ammattilaisille, jotka työskentelevät paljon:

• traumatisoituneiden asiakkaiden kanssa
• dissosiaation parissa
• vaativissa kiintymyssuhdeteemoissa
• pitkäkestoisissa terapiasuhteissa

PBSP ei pyri tekemään terapeutista kaikkivoipaa korjaajaa

Menetelmä rakentaa työskentelyä tavalla, jossa asiakkaan tarpeet voidaan kohdata syvästi ilman, että terapeuttinen suhde ylikuormittuu.

Toipumisessa ei ole kyse vain siitä, että ymmärrämme mitä meille tapahtui.

Vaan siitä, että hermosto saa ensimmäistä kertaa kokemuksen siitä, miltä oikeanlainen turva, suoja ja kannattelu tuntuvat.