Vieraskynä.
Tunnelmia lapsuudesta
Elämässäni on rakkaus – Villa Ulrika Västanfjärdissä Kemiönsaaressa. Kun kaipaan sinne, kaipaan samalla lapsuuden mummolaan ja naapuriniemelle Raaseporin Bromarviin, jossa minulla oli koti 25 vuoden ajan. Sama ainutlaatuinen saaristoluonto ja rikas, kaksikielinen kulttuuri ovat läsnä Västanfjärdissä. Lapsuuden mummolasta teimme perheretkiä Kemiönsaareen, Taalintehtaalle ja Amos Andersonin Söderlånvikin huvilaan. Elämän vuosikymmenet sekoittuvat suloisesti Västanfjärdissä, lapsuuden muistot ja nykyisyys.
Hiljaisuus hellii sielua
Parasta on kuitenkin nykyhetki Villa Ulrikassa. Iso, kodikas talo, joka on samaa ikäpolvea kuin minä itsekin, kuusikymppinen. Tilaa on ruhtinaallisesti, ja hiljaisuus hellii sielua. Lehmät märehtivät miltei ikkunan alla, ja lampaat kirmaavat laitumella muutaman sadan metrin päässä. Olohuoneen ikkunasta näkyy meri, ja lähimpään uimapaikkaan on viiden minuutin kävelymatka.
Kun tulee pimeä, voi lähteä tähti- ja kuutamokävelylle. Tutut ja tuntemattomat tähtikuviot hohtavat ihmeellisesti pimeydessä. Kuun valossa näkee hyvin kulkea lähitietä pitkin. Se värjää koko tienoon siniseksi. Hämärässä liikkuessa kuulo herkistyy. Maailma aukeaa toisin kuin päivänvalossa.
Hiljaisuuden voima on suuri. Se koskettaa sisintä, hyväilee mieltä ja rentouttaa. Kokemus ajasta muuttuu. Kun ympärillä on hiljaista, kuulee paremmin omat ajatuksensa. Kun ympärillä on hiljaista, myös puolison kanssa syntyy syvempi yhteys, mitään sanomatta, mitään tekemättä.
Irtiotto arjen pyörityksestä
Pitkä viikonloppu Villa Ulrikassa on miniloma. Vaihtelu todella virkistää. Kun on poissa kotoa, saa etäisyyttä arjen pyöritykseen ja rutiineihin, mieltä painaviin asioihin, ihan kaikkeen.
Myös aistit aukeavat maaseudun rauhassa. Näen, kuulen, haistan ja maistan kirkkaammin. Erotan enemmän sävyjä. Kosketuksenkin aistii selvemmin, kun putoaa päästä varpaisiin, ja läsnäolo leviää koko kehoon. Keho ja mieli yhtyvät, ja kaikki turha putoaa pois. Itseään ei tarvitse kannatella, elämä kantaa.
Olemisen talossa
Minulle Villa Ulrika on Olemisen talo. Hidastun hiljaisuudessa. Pidän siitä. Kävelyretket lähimetsään ja lähitietä pitkin ilahduttavat. Maaseudun rauhassa löytyy helposti oma kävelyrytmi, ja kehotuntuma syvenee askel askeleelta. Kävelyretken jälkeen lämpiää naapuritalon pihasauna, ja aistinautinto on suuri.
Maalla olen vastaanottavaisempi, kun itseään ei tarvitse suojella hälyltä ja ruuhkalta, kiireisten ihmisten ohimarssilta, metromatkustajien viileältä välinpitämättömyydeltä. Maaseudulla kaikki tervehtivät toisiaan.
Toivottavasti pääsen kirjoituslomalle Villa Ulrikaan vielä ennen vuodenvaihdetta ja unelmoin viikosta Villa Ulrikassa ensi kesänä. Kaikki vuodenajat ovat kauniita Västanfjärdissä. Keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella on oma tunnelmansa, valöörinsä, värisävynsä ja äänimaisemansa. Linnut, vihreys, ruskan loimotus, lumenvalo, yötön yö ja pitkä pimeä tulevat ja menevät. Maisema elää koko ajan.
Jaana-Mirjam Helsingistä
