Studio Viisas Keho
Pesso Boyden System Psychomotor (PBSP):

Korjaavat uudet muistot – avaimia parempaan elämään

Osallistuin syyskuussa 2019 Prahassa  järjestettyyn 7. kansainväliseen PBSP-konferenssiin “Science and Good Practice”. Koolla oli noin 150 asiantuntijaa yhteensä 14 eri maasta. Tässä artikkelissa referoin konferenssin sisältöä.

PBSP on alkujaan Albert Pesson ja Diane Boyden-Pesson kehittämä terapia, jossa ideana on uusien “muistojen” luominen. Prahan konferenssi kiteytti, miksi menetelmä tuottaa hyviä tuloksia, mihin vaikutukset perustuvat ja miten neurotiede selittää toimivuutta.

Englantilainen PBSP-kouluttaja ja psykoterapeutti Sandy Cotter alusti, miten PBSP-terapia tukee hyvinvointia kolmella eri osa-alueella. Se auttaa tunne-elämältään eheän minuuden rakentumista, hellittämistä traumaattisista kokemuksista ja ylisukupolvisista taakkasiirtymistä. Neurotieteilijä Bessel van der Kolk kuvaa Jäljet kehossa -kirjassaan menetelmän “virtuaalimuistoja”. Menneisyyteen sijoitetaan kuvitteellinen tarina, jossa ihmisen tarpeet olisivat tyydyttyneet. Oleellista on, että uusi muisto vähentää tai poistaa tunneyhteyttä todellisessa elämässä syntyneeseen ja minuutta vaurioittaneeseen muistoon. Todellisessa elämässä syntynyt muisto ei katoa, mutta sen muisteleminen tai siitä alitajuisestikin muistuttavien symbolien tai asioiden kohtaaminen elämässä ei enää horjuta tunne-elämän tasapainoa samoin kuin aiemmin. Uusi muisto tarjoaa “vastalääkkeen” ja vapauttaa ihmisen voimavaroja sekä kykyä keskittää energiaansa nykyisyydessä mielekkäisiin asioihin. 

Miten uusi muisto luodaan?  

Tunnin kestävää PBSP-terapiaistuntoa kutsutaan “rakennelmaksi” (structure). Siinä asetumme samaan psykologiseen tilaan kuin vaikkapa katsoessamme teatteria tai elokuvaa. Olemme tietoisia, että näkemämme ja kokemamme ei ole konkreettisesti totta, mutta annamme tarinan koskettaa mieltämme ja tunteitamme.

Rakennelman tärkeä elementti on mikroseuranta (microtracking). Kun asiakas kertoo, mitä asioita hänellä on parhaillaan mielessään, terapeutti seuraa tarkasti hänen kehonkieltään, kasvonilmeitään, äänenpainojaan ja eleitään. Terapeutti sanoittaa “neutraalin todistajan” roolin kautta asiakkaan tunteita ja reaktioita. Oleellista on, että asiakas voi kokea jokaisen lauseensa myötä tulevansa täsmällisesti nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. Van der Kolkin mukaan ilmiön merkityksellisyys on havaittavissa aivokuvantamisessa välittömänä reaktiona aivojen mantelitumakkeessa. Mitään osaa asiakkaan esiin nostamassa tarinasta ei sivuuteta esim. taustoittavana kertomuksena. Mikroseurannan avulla asiakkaan mielenmaisemasta esiin nousevat henkilöt ja asiat asetetaan konkreettisesti symbolien avulla huoneeseen tarkasteltavaksi. Vasta tämän jälkeen etsitään yhteys, miten menneisyyden muistot vaikuttavat tunnekokemuksiin nykyisyydessä.

Symbolien avulla ulkoistetaan näyttämö, joka havainnollistaa asiakkaan sisäistä maailmaa ja siihen kätkeytyviä sääntöjä ja mielleyhtymiä. Säännöt ja mielleyhtymät ovat syntyneet menneisyydessä. Rakennelmaan liittyy “avoin mahdollisuuksien kenttä” (possibility sphere). Terapeutti auttaa asiakasta kuvittelemaan askel kerrallaan, miten menneisyyden asiat olisivat voineet toisenlaisissa olosuhteissa sujua niin, että hän olisi voinut kokea olevansa täydesti oma itsensä elinvoimaisena ja onnellisena. Muisto luodaan täsmällisesti tiettyyn ikään, oikealla tavalla ja oikeanlaiseen ideaaliseen ihmissuhteeseen. Tätä kolminaista täsmällisyyttä pidetään menetelmän vaikuttavuuden perustana. Esimerkiksi korjaavat kokemukset aikuisena nykyhetken hyvässä ihmissuhteessa eivät luo samanlaista muutosvoimaa ihmisen tunne-elämään.

Uusi muisto rakentuu sekä sanoituksesta että kehossa miellyttävältä ja tyydyttävältä tuntuvasta kokemuksesta. Kyse ei ole pelkästään kognitiivisella tasolla tapahtuvasta työskentelystä: kehotietoinen kokemus on oleellinen. Kun yhteys täyttymykselliseen muistoon rakentuu, muuttaa se sisäistä asennettamme kokemaan vaarojen ja uhkien sijasta mahdollisuuksia. Voisi verrata, että opimme katsomaan maailmaa päivitettyjen silmälasien kautta.

eroja toisiin terapiamuotoihin  
PBSPssä ei työskennellä regression kanssa. Tämä tarkoittaa, että  asiakas tutkii persoonansa traumatisoituneita osia oman aikuisen osansa kautta.  Näin asiakas on läsnä ja ilmaisee, mitkä terapeutin ehdotukset hän kokee oikeiksi ja mitä haluaa tutkia eteenpäin. Terapeutti seuraa tarkasti sekä asiakkaan sanoja että kehonkieltä. Keholliset reaktiot paljastavat autenttiset ja spontaanit reaktiot. Kun asiakas kokee, että vaihtoehtoinen tarina olisi voinut olla totta toisissa olosuhteissa, on hän valmis vastaanottamaan uuden muiston. Uusi muisto tuntuu kehossa helpottavana ja rentouttavana.
 
PBSP ei hyödynnä improvisaatiota eikä psykodraamaa, vaikka äkkiseltään se voidaan näihin sekoittaa. Keskipisteenä ja lähtökohtana on asiakkaan kokonaisvaltainen kehossa tuntuva kokemus. Rakennelman luovuuden lähde on asiakkaan kokemus – kukaan toinen ei keksi lisää juonenkäänteitä. Terapeutti tekee korjaavat ehdotukset PBSP-teorian ja mikroseurannan mukaan.
 
Rakennelmat tehdään usein ryhmissä, joissa uuden muiston havainnollistamiseksi muita osallistujia voidaan pyytää asettumaan uuden tarinan mukaisiin rooleihin. Roolihenkilöt eivät improvisoi. Terapeutin ehdotuksesta asiakas hyväksyy, miten hän haluaa roolihenkilön/ henkilöiden toimivan. Toiminta voi olla eleitä, sanoja tai yksinkertaista kosketusta, joita asiakkaan olisi ollut tärkeä kokea menneisyydessään.
 
PBSP eroaa keskusteluterapioista, koska lähtökohtana on kehossa tuntuvat ja oikean aivopuoliskon varastoimat kokemukset. Näin päästään käsittelemään myös hyvin varhaisten kehitysvaiheiden kokemuksia, joihin ei liity kielellisiä muistoja.
 
PBSPssä tavoitteena on kehossa helpotuksena tuntuvan uuden muiston luominen – ei kehollisen jännitystilan purkaminen eikä kehossa jännityksenä tuntuvan tunteen tiedostava kohtaaminen. Toki keho rentoutuu, kun ihminen virittyy kokemaan uutta, uskottavalta tuntuvaa mahdollisuutta. Tavoitteena on avata yhteys menneisyyden muistoon tai alitajuntaan painuneeseen kokemukseen tavalla, jossa vanhaa tunnekipua kyettäisiin säätelemään. Tämä ei aina ole helppoa. Joissakin tapauksissa asiakkaan on ensin opeteltava keinoja tunteiden säätelemiseksi. Säätelyn avulla voidaan päästä käsittelemään kohtia, joissa traumaattisten tunteiden kohtaaminen ei ole mahdollista ja jotka aiemmin ovat johtaneet esim. dissosiatiivisiin tiloihin. Säätelyn avulla vältetään uudelleen traumatisoitumista ja menneen negatiivisen kokemuksen vahvistamista, joka voisi johtaa jumiutumiseen. Vanhan muistipaikan “avaaminen” on kuitenkin oleellista, sillä korjaava muisto on luotava tilanteeseen/ikäkauteen, jossa haavoittava muisto on syntynyt. 
 
Yksi ero moniin terapiamuotoihin on, että terapeutti on prosessin fasilitoija. Asiakkaalla on oltava luottamus terapeuttinsa ammattitaitoon, mutta suhde terapeuttiin ei ole varsinainen korjaava ihmissuhde. Uusi korjaava kokemus rakennetaan aina kuvitteellisiin ihmissuhteisiin ja menneisyyteen. Tällainen riippumattomuus terapeutista tukee asiakkaan kokemusta omasta autonomisesta aikuisuudestaan. Tämä on tärkeää käsiteltäessä esim. lapsuuden kiintymyssuhteissa tapahtuneita vaurioita.
 
Neurotiede ja PBSP
Prahan konferenssissa mm. psykologian professori Nim Tottenham (Columbian yliopistosta New Yorkista) kertoi aivojen kehityksestä ja varhaisten kokemusten merkityksestä terveen tunnesäätelyn kehittymiseksi. Pieni lapsi ei kykene säätelemään tunteitaan. Oppiakseen tämän, hän tarvitsee turvallisia, läheisiä ihmissuhteita. Terve tunnesäätely voidaan nähdä mantelitumakkeen ja mediaalisen prefrontaalikorteksin (mPFC) yhteyksistä. Tottenhamin esittämät tutkimustulokset pienten lasten reaktioista ja herkkyydestä kuvastavat hyvin sitä, mitä PBSPssä asiakkaat avaavat tuskallisina muistoina ja toisaalta, mitä he kaipaavat korjaavina kokemuksina. 
 
Psykoterapeutti ja tutkija Petra Winnette (Tsekin tasavalta) avasi muistin rakentumista. Muistin eri osa-alueiden toiminta tarjoaa ymmärrystä PBSPn vaikuttavuudelle.  PBSP tarjoaa ikään kuin “täsmäiskuja” kriittisiin kohtiin muistissamme ja korjaa sellaista, mikä menneisyyden varjona aiheuttaa hankaluutta nykyhetkessä.
 
Mitä PBSP edellyttää asiakkaalta?  
Asiakkaan on kyettävä pysymään yhteydessä omaan aikuiseen ja tilannetta tarkkailevaan persoonan osaansa. Hänellä tulee olla kyky erottaa symbolinen työskentely todellisuudesta. 
 
PBSP voi olla toimiva työkalu monenlaisista ongelmista kärsiville ja vaikeitakin kohtaloita kokeneille henkilöille. Tässä voimme kiittää aivojen plastisuutta, jota meillä on vielä aikuisuudessakin. PBSP on yksi – ehkä monille perinteisempiin menetelmiin tottuneille vielä futuristinen – väline avata uusia mahdollisuuksia elämään.
 
Lähteet
7th International Conference on Pesso Boyden System Psychomotor (PBSP): Science and Good Practice. 26th-29th September 2019, Prague, Czech Rebublic. http://www.pbsp2019.cz/home
 
van der Kolk, B. 2017. Jäljet kehossa. Basam Books. 518 p.
 
Winnette, P. & Baylin, J. 2017. Working with Traumatic Memories to Heal Adults with Unresolved Childhood Trauma. Neuroscience, Attachment Theory and Pesso Boyden System Psychomotor Psychotherapy. Jessica Kingsley Publishers. 304 p.
 
Kiitokset Demian Seesjärvelle, Mauri Lehtimäelle ja Pirjo Tuovilalle, jotka kommenteillaan auttoivat tämän artikkelin laatimisessa.
 
 
Lisätietoja PBSP-koulutuksista Suomessa:
 
 
error20